KÄÄNNEKOHTIA

Uusi osoite

Insano on muuttanut. Uusi osoite on Pohjoisranta 12D. Kaupunginosa sama eli Kruununhaka. Insano löytyy Pohjoisranta 12 sisäpihalta. Porttikongissa on ovisummeri D10. Sitä painamalla portti avautuu ja siitä kävellen aivan pihan perälle.

Sinun edestäsi vuodatettu

Insano Productions Oy on hankkinut Tuomas Nyholmin esikoisromaanin Sinun edestäsi vuodatettu filmatisointioikeudet.

 

Tuottaja Marko Kulmala: "Nyholmin romaani on poikkeuksellisen kiehtova. Tarina on maanisen jännittävä ja sisältää useita päällekkäisiä polkuja. Kyse on intohimoisesta rakkaustarinasta ja rajusta murhamysteeristä. Nuoruudesta ja vanhuudesta. Tässä on hyvät lähtökohdat, kun miettii tarinan kääntämistä elävän kuvan kielelle. Nyt alkaa luonnollisesti ensin tarinan ytimen kiteyttäminen. Samaan aikaan alan rakentaa kumppaniverkostoa ja rahoitusta. Onneksi minulla on tuttuja, jotka tykkäävät suuren riskin mahdottomista projekteista. Keskustelut ovat jo käynnistyneet mahdollisen käsikirjoittajan ja ohjaajan suuntaan. Kunhan ehdin, lähden haravoimaan kumppaneita Torontosta, jonne minulla on syntynyt jonkinlainen kontaktiverkosto viimeisen 15 vuoden aikana.”

 

Maaliskuussa 2010 ilmestynyt Sinun edestäsi vuodatettu (Teos) on Tuomas Nyholmin esikoisromaani. Nyholm (s. 1976) on helsinkiläinen toimittaja. Romaani on saanut loistavia arvioita ja siitä otetaan pian toinen painos. Kirja kertoo Torontoon muuttavasta Samuelista. Hänet imaistaan mukaan yhteisöön, jonka elämä kietoutuu eri­laisiin keinoihin paeta todellisuutta ja elää vapaasti. Puoli vuotta myöhemmin Samuel herää käsi­raudoissa sairaalan sängystä. Hän on ollut vakavas­sa onnettomuudessa, tyttöystävä Jenny on kuollut ja Samuelia syytetään tämän murhasta. Jennyn murha on komisario Douglas Wam­baugh’n viimeinen juttu ennen eläkkeelle siirtymistä. Mutta tällä kertaa häntä ei päästetä helpolla. Jennyn kuolemaa edeltänyt aika on sekoittunut huumaavaksi harhaksi, jonka piiloissa joku on suunnitellut ja val­mistellut täydellistä rikosta.

”Tässä on mahdollisuus lähteä kehittämään elokuvaa, tv-sarjaa tai molempia. Joka tapauksessa skenaarioita on neljä. Tehdään paskaa, kohtalaista tai mestariteos. Tai ei tehdä mitään. Toisaalta skenaarioita on onneksi vain neljä.”

Marko Kulmala on tuottanut urallaan noin 2000 tv-ohjelmaa ja satoja yritysvideoita. Viimeisin tv-tuotanto on YLE TV1:ssa joulun aikaan nähty 10 uutta käskyä. Insano Productions on erikoistunut tarinoiden, ideoiden ja häiriöiden tuottamiseen. Kulmalan Hyvä idea ei toimi (WSOY, 2009) oli viime vuoden myydyimpiä bisneskirjoja Suomessa.

10 uutta käskyä

10 uutta käskyä, tekijöinä Hilkka Olkinuora, Leena Huovinen, Laura Lares, Veera Luoma-aho, Juha Itkonen, Terho Pursiainen, Christer Lybäck, Jarkko Ruutu ja Raimo Sailas.




Kuvat saa kopioida tästä itselle ja jakaa eteenpäin. Kuvia ei saa kuitenkaan myydä tai liittää osaksi kaupallisia tuotteita.

10 uutta käskyä - lyhyt syntyhistoria

TV1 esittää ma 28.12. alkaen 10-osaisen tv-sarjan 10 uutta käskyä.
Idea sarjasta ponnahti esiin noin 3 vuotta sitten. Istuin kahvilassa Torontossa ja näin viereisessä pöydässä jonkun lukevan sanomalehteä, jonka otsikossa kysyttiin jotain 10 käskystä. Tuli mieleen: jos 10 käskyä syntyisivät nyt, mitkä ne olisivat?



Kirjoitin nopeasti lyhyen konseptikuvauksen, jossa oli otsikko "Next 10 Commandments" ja pari sivua erilaisia teemoja, joiden ympärille 10 uutta käskyä voisivat rakentua. Työ, vauraus, ympäristö, perhe, teknologia jne. Esittelin konseptin ensin Kanadan CBC:lle. Siellä pidettiin idean yksinkertaisuudesta ja ajankohtaisuudesta. Sekavalta tuntuvassa maailmassa ihmiset voisivat kaivata tällaisia käskyn muotoon puristettuja teesejä?

Palasin Suomeen ja menin samoin tein esittelemään saman konseptikuvauksen Ylen Ari Ylä-Anttilalle. Ari innostui ideasta samoista syistä kuin CBC. Tämän jälkeen otettiin ensimmäin askel ideasta tekemiseen. Tapasimme Arin kanssa muutamaan otteeseen seuraavan vuoden aikana. Konsepti alkoi kehittyä. Alunperin studioon suunniteltu keskustelu siirtyi ulos, nuotion äärelle. Olin aiemmin tuottanut sarjan Osittain julkista, jossa yksi jakso kuvattiin pääosin  nuotion äärellä ja se toimi kuvallisesti hienosti. Nuotio näytti vaikuttavan myös jollain maagisella tavalla keskustelijoiden keskittymiseen. He lakkasivat keskittymästä, jolloin keskustelu alkoi vaikuttaa enemmän juttelulta.

Sama nuotiokeskustelun konsepti toteutettiin vielä tämän jälkeen erään suuren yrityksen strategiaviestinnän näyttämönä. Nuotion ääressä juttelua on käytetty kaikissa westerneissä viimeisen 60 vuoden ajan ja sitä ennen 10 000 vuotta ihmisten kesken. Jotain siinä on.



Arin jälkeen työhön tulivat mukaan Ylen puolelta Leena Tomminen ja Helena Kokko. Helena on erittäin kokenut, klassisen tv-ilmaisun taitava monikameraohjaaja. Leena on erittäin kokenut tuottaja. Näiden kokeneiden daamien seurassa oli turvallista jännittää.

Sarjan suunnittelu eteni. Etsimme kuvauspaikkoja ja päädyimme Vanajanlinnan Metsänvartijantilalle. Teimme pitkän nimilistan potentiaalisista keskustelijoista, eli uusien käskyjen synnyttäjistä. Lopulliseen kaartiin päätyi 7 sellaista henkilöä, jotka olivat ensimmäisellä listalla. Kaikkiaan keskustelijoita tuli mukaan yhdeksän. Piti tulla 10, mutta sen kymmenennen kohdalla oli koko ajan pientä tukkoisuutta, jolloin päätimme että tässä on mukana sitten 9 keskustelijaa. Katsoja olkoon se kymmenes. Ennen kuvauksia kävin vielä kerran konseptin ja teemat läpi Suomen parhaan draamakäsikirjoittajan Paavo Westerbergin kanssa. Paavo auttoi kiteyttämään ajatukset ajatusten taustalla minulle itselleni. 10 uutta käskyä tehtäisiin ilman juontajaa, jolloin olisi hyvä, että kuvan ulkopuolisena keskustelun ohjaajana minulla itselläni olisi joku käsitys siitä mihin teemat mahdollisesti liittyvät. Kuvausten aikana Leena, Helena ja Insanon Julia Palmiola auttoivat kyllä upeasti pitämään ajatukset kasassa.

Kuvasimme sarjan kolmen vuorokauden aikana toukokuussa 2009. Optiparin Tuukka Temonen leikkasi sarjasta tämän jälkeen oman versionsa. Tuukka ei ollut kuvauksissa lainkaan mukana ja oli hyvin vähän briiffattuna ohjelman sisään. Tällainen järjestely on tv-tuotannoissa hyvin poikkeuksellinen. Eli toinen ohjaaja leikkaa toisen ohjaajan materiaalin. Kokeilu toimi. Saimme Tuukalta takaisin itsemmekin yllätävän rungon.

Helena Kokon johdolla siirryttiin seuraavaan leikkausvaiheeseen. Etsittiin lopullista rytmiä ja tiivistämistä. Haettiin taukoja keskusteluun. Työstimme ohjelman tunnusta Optiparin kanssa ja samaan aikaan musiikkia Slowhillin kanssa. Ja hämmästyttävän nopeasti molemmissa päästiin maaliin. Yksinkertaisuus tuntui toimivan taas.

Ja pian nähdään miten se toimii tärkeimmässä hetkessä. Sen kymmenennen keskustelijan eli katsojan kanssa.

Vasemmalta: papit Leena Huovinen, Hilkka Olkinuora ja Terho Pursiainen, kirurgi Christer Lybäck, toimitusjohtaja Laura Lares, jääkiekkoilija Jarkko Ruutu, päätoimittaja Veera Luoma-aho, kirjailija Juha Itkonen ja valtiosihteeri Raimo Sailas.

Täyskäännös

Jos ette ole jo hankkineet Juho Lipsasen ja Hannu Laakson kirjaa Operaatio Täyskäännös, kannattaa se hankkia heti. Ja lukea heti.

Täyskäännös on poikkeuksellisen suoraviivaisesti ja konkreettisesti kirjoitettu kirja johtamisesta. Poikkeuksellisen vähän hattaraa ja ohutta yläpilveä.

Kirjoja

Viikko Torontossa sujui niin nopeasti, että tuskin ehti huomata päässeensä perille kun olikin jo paluumatkalla.
Kävin katsomassa U2:n keikan Rogers Centressä. Kyllä, 70.000 katsojaa synnyttää melkoisen fiiliksen. Ja lavaspektaakkeli oli massiivinen. U2-fania musta ei tullut vieläkään, olen kyllä yrittänyt oppia ymmärtämään kyseistä bändiä, mutta  kun ei niin ei.

Rokkiin kuuluu (ainakin näin on kiva uskotella itselleen) ripaus vaaran tuntua. Sitä nyt ei ole mailla eikä halmeilla U2:n kohdalla. Tai siihen kuuluu ripaus huumoria. No ei sitäkään ole. Pateettisuutta on, ja vaikka olen suuri patetian ystävä, siinäkin on joku raja.

Popeda on parempi bändi livenä kuin U2. Oikeasti.

Mutta sitten jotain ihan muuta. Kjell Westön uusi romaani 'Älä käy yöhön yksin' on huikea. Kirjasyksy vaikuttaa aika mainiolta. Sivervo, ihan ok Hotakainen ja mestarillinen Tervon Koljatti. Mitähän tässä vielä tulee eteen?

Torontossa

Olen shokissa. Pages-kirjakauppa on suljettu. Olen käynyt siellä asiakkaana säännöllisesti vuodesta 1994 saakka ja nyt oli tullut lappu luukulle. Lapussa (joka ei ollut luukulla vaan ovessa) ilmoitetettiin, että Queens Streetin vuorat ovat nousseet niin koviksi, että pienten kustantajien kirjojen myynillä ei paljon juhlita enää.

Kirjoja myydään nyt netissä. Paperiin käärittynä ja sähköisesti. Tosin viereinen kolmen kerroksen Chapters ja Eaton Centren Indigo ovat vireän oloisia kirjakeitaita.

Omituisesti olen ostanut vasta kaksi kirjaa. Chris Andersonin 'Free - The Future of a Radical Price' ja Chris Hedgesin 'Empire of Illusion - The End of Literacy and The Triumph of Spectacle'. Näissä pohjoisamerikkalaisissa non-fictioneissa on se hassu piirre, että niissä on aina kolme metriä alaotsikkoa. Tästä inspiroituneena olen kehittänyt seuraavalle kirjalleni hieman laajemman otsikon.

'Suurin pieni tarina - eli prosessivapaalla vyöhykkeellä seksin, uskonnon, johtamisen ja päätösten parissa.'

Joo, eli seuraavaa kirjaa olen tosiaan kirjoittanut nyt lyhyissä pätkissä ja pienissä väleissä. Siellä on nyt 210 sivua kaikenlaisia tarinoita ja anekdootteja tarinoiden maailmasta ja voimasta. Kirjoitan vielä jonkun 30 sivua lisää ja sitten karsitaan materiaali tasan 200 sivuun.

Muuten. Täällä Torontossa on menossa TIFF eli Toronto International Film Festival. Lisäksi täällä on menossa edelleen kesä.

 

Kesä

Kesä on ohi Jaska Jokunen. Tämä kohta päättyvä kesä on ollut erinomainen. Lomaa ja lepoa. Erinomaisia kirjoja. Jhumpa Lahiri nousi kyllä ehdottomaksi suosikiksi.

Nyt luvussa Panu Rajalan Unio Mystiva. Massiivinen Mika Waltari -elämäkerta.

Työt käynnistyivät vauhdikkaasti. Neljä superhauskaa tuotantoa käynnissä eri vaiheissaan ja lisää alkamassa syksyn mittaan. Puhekeikat kirjan tiimoilta ovat käynnistyneet myös. Nekin ovat lähteneet kulkemaan kohtuullisesti, paikoin hyvin ja hetkittäin erinomaisesti. Eilen Vantaalla löysin myös pari ihan uutta vaihdetta. Ja hauskaa oli. Jopa siinä määrin, että puhuin itseni ensin kaulaa myöten suohon ja sitten nostin itseni takaisin kuivalle maalle tukasta parin kuulijan avulla.

Luetuista kirjoista

Kesäloma ja kesä yleensä on kaunokirjallisuuden lukemisen aikaa. Yleensä käy niin, että valitse jokseenkin summamutikassa jonkun kirjailijan ja alan lukea tuotantoa läpi jostain kohtaa. Nyt kävi niin, että tartuin ensin vahingossa Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeliin. Ja sen jälkeen vähemmän vahingossa saman kirjailijan Tuulen varjoon.

Tämä Zafón se vasta vekkuli mies on. Hän ujuttaa huikeita metafyysis-filosofisia rakennelmia itseasiassa viihdekirjaan, historialliseen dekkariin. Ja nyt on syytä heti todeta, että minun arvoasteikossani viihdekirjallisuudessa ei ole mitään ala-arvoista. Itseasiassa viihdyttämättömässä kirjallisuudessa on. Ja valitettavasti se suurempi osa kirjallisuudesta on puisevaa ja kyllästyttävää. Zafónia voi siis lukea viihdyttävänä dekkarina, epookkina, poliittisena kirjallisuutena, scifinä ja miksei vaikkapa taitavana arkkityyppien vivuttamana uskonnollisena tutkielmana.

Ja sitten. Täysin varoittamatta tartuin Richard Yatesin Revolutionary Roadiin. Tarina imaisi mukaansa ekalta sivulta. (Nyttemmin aikuisena olen antanut itselleni luvan jättää kirjoja kesken. Jos joku ei vakuuta ensimmäisten kymmenien sivujen aikana, en ehdi rimpuilla pidempään.) En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa ja haluan ehdottomasti nähdä. RevoRoadin yhtymäkohdat Mad Meniin ovat hämmästyttävät. Paitsi tietysti aikakauden ja miljöön osalta, myös päähenkilöiden hortoilun kohdalla. RevoRoad on tuskallista luettavaa - se palautti mieleen karmaisevalla tavalla omakohtaisia kokemuksia ajalta, jolloin kolmekymppisenä sitä kuvitteli yhtä ja toista.

Siinä opissa johon uskon, todetaan että 'nöyryys on totuudelle avointa mieltä'. Tätä totuuden piiriä Revolutionary Road tutkii. Molemmat päähenkilöt näyttelevät totuudellisuutta ja ovat aivan kuutamolla - koska totuuteen pyrkimyksestä on tullut peli.

Ja seuraava löydös iski yllättäen. Olen moneen kertaan hypistellyt kirjakaupoissa Don DeLilloja käsissäni. Ja nyt Hesarin haastattelun innoittamana tartuin Putoavaan mieheen. Lukumatka on vasta aloillaan, ja tiedän jo nyt, että tämä ei jää ainoaksi DeLilloksi.

Mitä tulee sitten omaan kirjoitteluun, voin vain todeta sen että Hyvä idea ei toimi saa jatkoa. Hahmotelmia ja luonnoksia on nyt noin 200 sivua kasassa. Niistä puolet jää pois ja tilalle kirjoitan toisen puolen. Kirjan rakenne ja sisältö alkaa nyt pikkuhiljaa hahmottua ja nimi sillä jo on. Suurin pieni viaton päätös. Ainakin toistaiseksi nimi on tuo.

Lukuvinkkejä kesäksi

Tässä jo perinteiseen tyyliin lukuvinkkejä kesäksi.

0. minä: Hyvä idea ei toimi
1. Hannu Lauerma: Pahuuden anatomia
2. Dennis Lehane: The Given Day
3. Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
4. Jim Thompson: Lumienkelit
5. Mika Waltari: Turms kuolematon
6. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
7. Read Montague: Miksi valita tämä kirja?