KÄÄNNEKOHTIA

Kirja kaupassa

Olin 13-vuotias, kun juhannuksena 1981 päähäni äljähti, että minusta tulee kirjailija isona. Aiemmat toiveammatit olivat hammaslääkäri tai lentokapteeni. 13-vuotiaana sitä alkaa tulla mieleen yhtä ja toista. Varsinkin sitä yhtä.

Kirjat olivat ja ovat mulle tärkeitä, jopa rakkaita. Olen lukenut aina paljon. Poislukien yksi kummallinen ajanjakso 90-luvun lopulla, kun meni pari vuotta niin että en lukenut oikeastaan mitään. Ei kiinnostanut.

Haave kirjailijuudesta häipyi pitkäksi aikaa taka-alalle. Aina välillä yritin jotain ja luovutin. Kunnes noin vuosi sitten aloin katsella vanhoja muistiinpanojani vuoden 2006 alusta lähtien. Mulle oli kertynyt sellaisia pieniä muistikirjoja, joihin olin kerännyt epämääräisiä fragmentteja ja ideanpoikasia. Seassa oli jopa jokunen ajatus.

Aikaa oli. Olen hyvin onnekas ja saan työni vuoksi matkustaa paljon. Parin vuoden sisällä ravasin moneen kertaan New Yorkissa ja Torontossa. Kongossa, Ruandassa, Meksikossa, Hong Kongissa, Singaporessa, Ugandassa, Sudanissa, Dubaissa. Näillä matkoilla oli aikaa kirjoitella. Pitkät yölennot ovat parhaita. Tunne ajan ja paikan kontrollin menettämisestä laukaisevat minussa rauhan ja tyyneyden tunteen. Nykyään. Ennen laukesi jokin ihan muu tila, mutta se ei kuulu tähän.

Hyvä idea ei toimi on koottu enimmäkseen muualla kuin Helsingissä. Hotelleissa, lentokoneissa- ja kentillä. Ihmisiä on virrannut silmien edessä. JFK, LHR, YYZ, HKG. Ja aina takaisin kotiin. HEL.

Olen itsekseni siunannut sitä, että en onnistunut kirjoittamaan mitään alle 40-vuotiaana. Luvalla sanoen, epäilen että 23-vuotiaan innokkaan nuoren miehen kuvaus tamperelaisesta opiskelijaelämästä ei välttämättä olisi tuonut mitään lisää mihinkään. Eiköhän se nyt ole nähty, kun runotyttö oksentaa räsymatolle opiskelijabileissä, ja pojat kinaavat postmodernismista tai dekonstruktiosta. Ja sitten joku panee jotain merkityksellisesti. Suomalaisessa fiktiossa on usein se vika, että se on niin suomalaista. Poislukien tietysti jotkut Sofi Oksanen ja Juha Itkonen, jotka ovat ihan oikeita ammattilaisia.

Mutta mutta. Hyvä idea ei toimi on kaupoissa. Kirja karkasi sarvikuonona aitauksesta ja törmäsin siihen sattumalta eilen Helsingin keskustan Akateemisessa. En uskaltanut koskea pinoon. Otin varovaisesti E71:llä kuvan. On se niin herkkä hetki.