KÄÄNNEKOHTIA

Luetuista kirjoista

Kesäloma ja kesä yleensä on kaunokirjallisuuden lukemisen aikaa. Yleensä käy niin, että valitse jokseenkin summamutikassa jonkun kirjailijan ja alan lukea tuotantoa läpi jostain kohtaa. Nyt kävi niin, että tartuin ensin vahingossa Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeliin. Ja sen jälkeen vähemmän vahingossa saman kirjailijan Tuulen varjoon.

Tämä Zafón se vasta vekkuli mies on. Hän ujuttaa huikeita metafyysis-filosofisia rakennelmia itseasiassa viihdekirjaan, historialliseen dekkariin. Ja nyt on syytä heti todeta, että minun arvoasteikossani viihdekirjallisuudessa ei ole mitään ala-arvoista. Itseasiassa viihdyttämättömässä kirjallisuudessa on. Ja valitettavasti se suurempi osa kirjallisuudesta on puisevaa ja kyllästyttävää. Zafónia voi siis lukea viihdyttävänä dekkarina, epookkina, poliittisena kirjallisuutena, scifinä ja miksei vaikkapa taitavana arkkityyppien vivuttamana uskonnollisena tutkielmana.

Ja sitten. Täysin varoittamatta tartuin Richard Yatesin Revolutionary Roadiin. Tarina imaisi mukaansa ekalta sivulta. (Nyttemmin aikuisena olen antanut itselleni luvan jättää kirjoja kesken. Jos joku ei vakuuta ensimmäisten kymmenien sivujen aikana, en ehdi rimpuilla pidempään.) En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa ja haluan ehdottomasti nähdä. RevoRoadin yhtymäkohdat Mad Meniin ovat hämmästyttävät. Paitsi tietysti aikakauden ja miljöön osalta, myös päähenkilöiden hortoilun kohdalla. RevoRoad on tuskallista luettavaa - se palautti mieleen karmaisevalla tavalla omakohtaisia kokemuksia ajalta, jolloin kolmekymppisenä sitä kuvitteli yhtä ja toista.

Siinä opissa johon uskon, todetaan että 'nöyryys on totuudelle avointa mieltä'. Tätä totuuden piiriä Revolutionary Road tutkii. Molemmat päähenkilöt näyttelevät totuudellisuutta ja ovat aivan kuutamolla - koska totuuteen pyrkimyksestä on tullut peli.

Ja seuraava löydös iski yllättäen. Olen moneen kertaan hypistellyt kirjakaupoissa Don DeLilloja käsissäni. Ja nyt Hesarin haastattelun innoittamana tartuin Putoavaan mieheen. Lukumatka on vasta aloillaan, ja tiedän jo nyt, että tämä ei jää ainoaksi DeLilloksi.

Mitä tulee sitten omaan kirjoitteluun, voin vain todeta sen että Hyvä idea ei toimi saa jatkoa. Hahmotelmia ja luonnoksia on nyt noin 200 sivua kasassa. Niistä puolet jää pois ja tilalle kirjoitan toisen puolen. Kirjan rakenne ja sisältö alkaa nyt pikkuhiljaa hahmottua ja nimi sillä jo on. Suurin pieni viaton päätös. Ainakin toistaiseksi nimi on tuo.