KÄÄNNEKOHTIA

Totuus, toinen totuus ja vielä pari totuutta lisää

Kirjoitin aiemmin roskalehtien roolista ja siteerasin Jari Sarasvuon avointa kirjettä. Nyt näyttää siltä, että aiheen vierestä ja osin aiheesta on syntymässä pienimuotoinen keskustelu.

Lyhensin Sarasvuon kirjettä alkuperäisestä. Jätin pois mielestäni asian sivuun menevät, vahvasti tunteelliset purkaukset. Lyhennys sekä teki että ei tehnyt oikeutta itse asialle. Sellainenkin on mahdollista - siis sekä että, eikä joko tai. Olivatko sitten Sarasvuon aavistuksen vihamieliset heitot täysin oikein, täysin väärin tai siltä väliltä? No, eivät ne ainakaan kivaa luettavaa kohteille olleet. Tässä kohdin ystäväni olisi voinut harkita tekstiään aavistuksen tarkemmin. Ja voinko silti puolustaa ystävääni? Tottakai, hänhän on ystäväni. Lyhentämisellä taas puolustin toista ystävääni, joka oli kirjoituksen kohteena. Tämäkin on mahdollista. Siis puolustaa molempia. Mutta jutun varsinainen pointti ei ole tässä  - vaan ihan klassisessa kysymyksessä siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Voin kuvitella, miltä jatkuva kyylätyksi tuleminen tuntuu. Tai tarkemmin, voin yrittää kuvitella. En tietenkään tiedä, koska minulla ei ole tätä kokemusta. Mutta vituttaahan se nyt ketä tahansa suomalaista miestä, jos joku urpo sojottaa puskassa putki kourassa ja tirkistelee. Vanhoina hyvinä aikoina tirkistelijät lähetettiin lataamoon tai saunan taakse, nyt tulee lähtö toimitukseen photoshoppaileen. Mutta enää ei ole vanhat hyvät ajat.

Anssi Kela tarttui omassa blogissaan seikkaperäisesti asian varsinaiseen ytimeen. Siihen mitä lehdet saavat tehdä sananvapauden nimissä. Tai siis eivät saa, mutta tekevät. Kelan kirjoitus oli pätevämpi ja tarkempi kuin Sarasvuon. Sitä ei ole nostettu lehdissä esiin, koska sitä ei ole kirjoittanut Sarasvuo ja toisaalta siksi, että Kelan kirjoitus musertaa palasiksi sananvapaustekopyhyyden ja herättää kyllä esiin kysymyksen median toiminnan rajaamisesta lainsäädännön keinoin. Vai mitäs tuumitte, jos tarkastellaan asiaa ihan perinteisen oikein/väärin -asetelman kannalta? Vaikka näin.

1. Onko oikein, että lehden toimittaja voi tekeytyä asunnonostajaksi ja käydä siten salaa nuuskimassa jonkun kaappeja ja vessaa? Väärin vai väärin?

2. Onko oikein, että ihmisiä kyylätään kameroiden kanssa piha-aidan yli? Väärin vai väärin?

3. Onko oikein, että ihmistä otetaan kapakoissa ja ties missä turuilla ja toreilla salaa kuvia kamerakännyköillä, ja näitä kuvia julkaistaan lehdissä? Väärin vai väärin?

4. Onko oikein, että toimittaja seuraa tunnettua henkilöä alkoholistien vertaistukiryhmään ja yrittää siellä salaa saada tietoonsa hädässä olevan ihmisen arimpia asioita? Väärin vai väärin?

5. Onko oikein, että lehdet maksavat vinkkipalkkioita nimettömille juoruajille? Väärin vai ei.

Kysymys on lopulta oikeudenmukaisuudesta. Oikeasta ja väärästä.

Ja nyt täytyy samalla muistaa, että useimmat toimitukset ja toimittajat noudattavat suht korkeaa etiikkaa. Monet epämääräiset jutut jäävät julkaisematta, koska niillä ei ole tosiasiassa mitään merkitystä tai ne eivät liity mihinkään. Roskamedian toimitukset itseasiassa vahingoittavat näiden toimitusten ja toimittajien työtä. Milloin oikeat toimittajat alkavat puolustaa omaa työtään suhteessa tirkeistelijöihin?