KÄÄNNEKOHTIA

Kirjan valmistuminen I

Myöhemmin tänään saan käsiini ensimmäisen kirjani niin sanotun vedosversion, vaikka se ei ole vedos. Se on sähköisen muodon dokumentti. Sitä tarkastellaan keskiviikkoaamun asti, ja sitten alkaa kirjan matka kohti tärkeintä eli lukijan kättä.

Vuosi sitten en tiennyt kirjoittavani kirjaa. Ajattelin että kirjoittaisin kirjan. Puoli vuotta sitten ihmettelin muistikirjojeni sekavia merkintöjä ja neljä kuukautta sitten tuli mitta täyteen. Nyt näille pitää tehdä jotain. Versioita, kasvattamista ja karsimista. Paljon. Kieltäydyin numeroimasta eri käsikirjoitusversioita 14 jälkeen. Sitten tuli 14A, 14AA jne. Nyt taitettuja versioita on niitäkin hiottu jo useita versioita.

Onneksi olen ollut turvallisissa käsissä koko tämän työn ajan. Esilukijat ja kommentoijat, Julia, Harri ja Silva, ovat kyseenalaistaneet ja kirittäneet. WSOY:n Sari Tuori on todella teettänyt töitä. Sarilta opin yhden tärkeän kysymyksen: "Oletko tosissasi?". Kirjaan tuli samanniminen luku. Ea Södrberg on vienyt koko jutun aivan uudelle tasolle uskomattomalla taitolla ja graafisella ilmeellä. Pointti on tämä: tämän kirjan kirjoittaminen ei ole ollut sooloprojekti. Mahtaako minkään olla?

En oikein pysty samaistumaan taiteelliseen kirjailijakuvaan. Sellaiseen jossa istuisin jossain kellarissa rikkinäisessä villapaidassa ja hikoilisin luomisen tuskaa. Itseasiassa mitään tuskaa ei ole ollut, välillä kovaa fyysistä väsymystä ja samanaikaista hiljaista riemua. Yhden kirjan kokemuksella voin väittää, että kirjoittamisessa ei ole juuri mitään "luovaa". Se on työtä.

Olen luonnollisesti päättänyt että tästä syntyy trilogia. "Hyvä idea ei toimi" on ensimmäinen osa. Seuraavat osat ovat (ehkä) "Keskity nyt" ja "Tässä pisteessä". Trilogian kattonimeksi tulee "Palataan asiaan".

Määrittelin muuten kirjalle myyntitavoitteen. Se on yksi. Yksi kerrallaan.

Menneisyys

Arno Kotro käynnisti Helsingin Sanomissa keskustelun 70-luvun oppikirjoista, joissa kuvattiin lähihistoriaa vähintäänkin oudossa valossa. Syntyi yhteinen harhakuva, joka ei vastannut millään tavoin todellisuutta. Tosin ne jotka kävivät silloisessa Neuvostoliitossa toki itse näkivät mitä tapahtui. Osa ei tosin halunnut nähdä.

Dennis Lehane kirjoitti loistavan romaanin Menneisyyden ote, joka ei liity suomettumiseen mitenkään. Paitsi siten että menneisyys pitää meitä otteessamme niin kauan kunnes olemme tehneet inventaarion menneisyydestämme.

Suomi on elänyt pitkään sekä Ruotsin että Venäjän (Neuvostoliiton) merkitysvallan varjossa, alla. Tämä varjo on varmasti vaikuttanut siihen miten 'suomalaisuus' on määrittynyt eri aikoina.

Sain taannoin kutsun Gathering Think Tankin jäseneksi. Jouduin vastaamaan kysymyksiin suomalaisuudesta. Yksi tulkinta suomalaisuudesta on tämä. Passini kannessa lukee Euroopan Unioni - Suomi - Finland. Itse näen passin eräänlaisena sopimuksena, jonka olen allekirjoittanut ja tämän sopimuksen allekirjoittajana edustan sopimustahoja. Passini kannessa ei lue Sverige tai Russia.

Käännekohtia

No niin. Uusi alku bloggailuun. Kuinka monta kertaa voi aloittaa uuden blogin? Tämä taitaa olla nyt neljäs tai viides uusi blogi.
Ei se mitään.

Käyn harvakseltaan Lontoossa, mutta pidän tämän kaupungin hengestä kerta kerralta enemmän. Uuden ja vanhan maailman kummallinen kohtaamispaikka. Lontoo on omituinen saareke maailmassa, hyvin omanlaisensa ja kuitenkin tuttu monesta yhteydestä. Osaltaan Lontoon lumoa lisää se että se on tuttu televisiosta ja elokuvista. Kuten New York. Tulee sellainen tunne, että kävelee kulisseissa.

Tämä visiitti on lyhyt. Torstai-iltana tänne ja nyt perjantaina kotiin.

Nämä uudet jutut alkavat nyt ilmestyä kahdessa osoitteessa. Insanon sivuilla ja hieman myöhemmin aukeaa hiet.fi, joka on ekan kirjani kotisivu. WSOY julkaisee kirjani Hyvä idea ei toimi toukokuun viidentenä. Kirjalla on Facebookissa oma, avoin ryhmä, jonka nimi on yllättäen Hyvä idea ei toimi.

Tällä blogilla on myös nimi. Se on Käännekohtia. Nimensä mukaisesti tallennan tänne käännekohtia elämästä ja elämän vierestä. Isoja ja enimmäkseen pieniä. Sitähän ei just tällä hetkellä tiedä mikä on iso tai pieni käännekohta.