KÄÄNNEKOHTIA

Ensimmäinen kosketus

No niin. Sain sitten käteeni ihan ekan kappaleen ekaa kirjaani. Se on kaunis! Tosi kaunis!!! Kannen painatus on uskomaton,  ja Ean kuvat ja taitto toimivat uskomattoman upeasti.

En varsinaisesti uskaltanut vielä avata sitä.. No toisaalta, tunnen sisällön aika perusteellisesti. Hyvä idea ei toimi on kirjakaupoissa 5.5. eli parin viikon kuluttua. Vaikka eka painos painetaan jo nyt huomenna ja ensi viikolla, julkistusta odotetaan hetki. 5.5. on mulle itselleni tosi tärkeä päivämäärä symbolisesti, ja WSOY ehdotti sitä sattumalta julkaisupäiväksi alunperin.

Itseasiassa olen jo aloittanut seuraavan kirjan kirjoittamisen. Sen työnimi on "Pisteen jäljessä". Sen tarina nivoutuu päättämiseen, päätöksentekoon. Katsotaan nyt sitten miten se oikeasti alkaa löytää muotonsa.

Tässä kuitenkin nyt maistiaisena "Hyvä idea ei toimi" takakansi. Kuten huomaatte, muutama ihminen on jo käsikirjoituksen lukenut ja sitä kommentoinut. Takasisäliepeessä lisäksi kommentit mm. Laura Larekselta, Martti Syrjältä, Helena Åhmanilta ja Jarkko Ruudulta.

Break a leg

Vietimme pääsiäisen jälkeisen viikon Rukalla perheen kesken. Innostuin sitten 41-vuotiaana ilmoittautumaan laskettelukurssille. Otin kahden tunnin yksityisen alkeisopetuksen. Opettajani Mika oli loistava valmentaja ja homma lähti toimimaan sukkelasti. Ekan tunnin lopussa tulimme jo ihan sujuvasti punaisia rinteitä alas.

Seuraavana päivänä laskin itsekseni paljon, homma toimi edelleen mukavasti ja itseluottamus kasvoi. Vain yhdet naamalipat ilman vahinkoja. Kolmantena päivänä aamumäki. Tunsin itseni uudeksi Ingemar Stenmarkiksi. Laskettelu oli todella kivaa ja sopivasti reisiä kuumottavaa.

Perjantaina menin poikani kanssa iltamäkeen. Tuolihissit olivat kiinni. Siispä ankkurihissillä Vuosselin päälle. Tulimme poistumispaikalle ja poistuimme hissistä. Sitten tapahtui paljon ja nopeasti. Hissin ankkuri nakkasi minua nilkoille, seuraavaksi pari näyttävää tasapainotonta tasapainoliikettä. Ja istuin perseelläni maassa. Kiinnitin heti huomioni vasempaan jalkaani, joka näytti toimivan luonnonvastaisesti. Polvi sojotti aivan oikein kohti taivasta istuessani ja jalkateräni, monon sisällä, heilui eestaas tuulessa kuin rantakoivu juhannusillassa. Sääreeni oli ilmestynyt ylimääräinen nivel.

No. Poikani toimi erittäin ripeästi ja miehekkäästi. Hoiti minut ensin sivuun poistumispaikalta, sitten kiirehti hakemaan apua, moottorikelkan ja ahkion. Ensiapumies ilmalastoitti jalan ja vei minut ensiapupisteeseen.

Paikalle hälytettiin Kuusamosta ambulanssi. Superammattimainen ambulanssitiimi sai monon irti rikkuneesta jalasta tuskattomasti. Sain heti kipulääkettä pistoksena. Kuusamossa jalka paketoitiin ja lastoitettiin uudestaan. Arabilääkäri antoi ensilääkityksen ja konsultoi jatkotoimenpiteet. Ambulanssitiimi hoiti minulle paaritaksin ja kuljetuksen Helsinkiin yöllä.

Saavuimme Töölön ensiapuun 9 aikaan lauantaiaamuna. Aivan uskomattoman huolehtivainen ja ammattitaitoinen tiimi piti huolen koko päivän minusta. Sain siirron osastolle 10 ja sama peli jatkui. Siis ammattilaisten peli. Homma toimi tyylikkäästi ja tehokkaasti. Jäin odottelemaan leikkausta, odoteltiin turvotuksen laskua ja välissä siellä leikeltiin kolaripotilaita ja muita oikeasti kiireellisiä tapauksia.

Leikkaus tapahtui sunnuntai-iltana. Kahden tunnin operaatiossa sääreni sisään asennettiin 405 mm pitkä titaaniruuvi ja titaanilukitukset polven alle ja nilkan päälle.

Kuntoutus alkoi heti ja jatkuu nyt kotona. Lämmin kiitos koko Töölön sairaalan osastojen 10 ja 4 henkilökunnalle ja leikkauksen tehneelle kirurgille ja saliryhmälle. Superryhmälle superkiitos.

Suomen halki

Ajoin tänään 10 tuntia 11 minuuttia Suomen halki. Joku kysyi ystävällisesti tulinko perustamaan pohjoiseen Saabien hautausmaata. Olihan Tarzanissakin norsujen hautausmaa. Ei, ihan vain lomailua.

Suomi on iso maa. Suomi on monta maata. Jos liikkuu vain Helsingin keskustassa, Suomi näyttää toiselta. Todelta sekin. Sitten on muita paikkoja ja mielentiloja. Jonkinlainen Suomen kuva näkyi viime tiistaina Apollo Live Clubissa Popedan keikalla. Ehdotan että Suomibrändin kimpussa työskentelevä ryhmä kävisi katsomassa yhden Popedan keikan. Esimerkiksi Jämsässä tai vaikkapa Tampereella.

Suomi on valtava tarina. Suomella on maailman laajin kansanrunouden arkisto. Ja uutta kansanrunoa syntyy koko ajan. Mikään muu maa maailmassa ei omista kansanrunoutta. Voisiko tämä olla se juttu? Suomalaiset ovat kovia kertomaan juttuja. Suomalaiset ovat luultavasti maailman taidokkaimpia paskanjauhajia.

Ja kyllä. Olen tietoinen siitä että ajatteluun Rukalla liittyy omat riskinsä. Varsinkin jos esittelee ajatuksensa medialle palattuaan hiihtoladulta.

Jännitysnäytelmä Porista II

Ässät-Sport ei sitten oikeastaan ollutkaan jännitysnäytelmä pelillisesti. Ässät dominoi peliä mennen tullen joka tasolla. Ja olisikohan ollut niin, että näiden valmentajienkin kesken se olikin Suhonen joka dominoi - siis hiljaisuudella?

Yksinäinen huutaja alkaa näyttää kaikissa mittelöissä aika yksinäiseltä.

Jännitysnäytelmä Porista

Mistä puhutaan kun puhutaan draamasta? Tietysti Porin Ässien ja Vaasan Sportin SM-liigan karsintapeleistä. Urheilukanava tekee huomenna lauantaina kanavansa historian katsojalukuennätyksen, kun se lähettää suorana joukkueiden 7. kohtaamisen.

Karsintapelit ovat herättäneet enemmän huomiota kuin finaalipelit. Näin koska mukana on tunnetta. Kunniaa, häpeää, varma voitto ja tappio. Ottelusarja on mediallistunut läpikotaisin. Juhani Tammisen aavistuksen lennokas ja sekava retoriikka sekä Alpo Suhosen valitsema matala profiili luovat täydellisen asetelman titaanien taistelulle. Voi olla että jokunen pelaajakin saa vielä nimensä lehteen, vaikka toimittajat eivät luonnollisesti olekaan pelaajista kiinnostuneita. Peli kuuluu medialle - siis median mielestä.

Aivan oikeasti peli kuuluu pelaajille ja niille katsojille, jotka maksavat pääsylipuista tai kannattavat joukkueita television ääressä. Minun on helppo valita puoleni Tapparan miehenä. Vaasan Sportiin minulla ei ole mitään suhdetta. Ässiin on.

Pidän Tammista viihdyttävänä tv-kommentaattorina ja hän olisi erinomainen hahmo showpainisarjoihin. Tamminen hallitsee roskan vivuttamisen, mitä media rakastaa. Oleellinen osa tätä on median reipaskielinen arvostelu. Media rakastaa tätäkin.

Alpo Suhonen on tietysti meriiteiltään Tammiseen verrattuna aivan eri kastia, siis jos valmentamisesta puhutaan. Suhonen taas ei kelpaa medialle, koska ei suostu pelaamaan heidän ehdoillaan. Tamminen pelaa vain median ehdoilla. Mediakeskusteluihin innokkaasti osallistunut Yön Olli Lindholm on ollut tässä sarjassa Tammisen asialla. Mikä on kummallista, koska Lindholm on kuulemma Ässien kannattaja. Mutta toisaalta, hän on Porista. Ehkä Ässien todellinen ongelma on siinä että se on porilainen joukkue. Olen asunut nyt 15 vuotta Helsingissä ja oppinut todella arvostamaan HIFK:n faneja. Suomen parhaat fanit, mennen tullen.  (Tämä on tuskallista myöntää sisäisenä tamperelaisena.)

Noin maailmankaikkeuden näkökulmasta katsottuna on tietysti aivan sama kuinka huomisessa pelissä käy. Oikeudenmukaista olisi Ässien voitto. Sama oikeus tapahtui eilen kun Kalpa voitti pronssin. Kalpan valmentaja ei itkenyt medialle tuomaritoiminnasta. Bluesin Matikainen itki läpi play-offsien, mikä on outo muutos, koska viime keväänä Matikaisen rooli oli aivan toinen. No, tämän kauden aikana on takatukka pidentynyt ja geelin määrä tuplaantunut. 

Jotenkin jääkiekossa on surullista katsella kun valmentajat itkevät tuomareista. Vaikka voisivat hyvin yksinkertaisesti ratkaista pelit valmentamalla joukkueensa tekemään yhden maalin enemmän. Ainoa ongelma tässä on se että pelaajat eivät usein halua voittaa, vaan olla häviämättä. Mikä tietysti estää voittamisen. Paitsi silloin kun sattuu pelaamaan sillä hetkellä parempaa joukkuetta vastaan.

Toivotan kuitenkin tyyneyttä, viisautta ja rohkeutta Ässien pelaajille, valmentajille ja kannattajille.