KÄÄNNEKOHTIA

Esikoiskirjailija avautuu

Se on sillä tavalla, että mediaa ei ole. Siis kun usein sanotaan, että media tekee sitä ja media tekee tätä. No ei tee. Medioita tekevät ihmiset. Eli ihmiset haastattelevat, ihmiset kirjoittavat, esiintyvät, kertovat ja puhuvat. Ja kun kyse on ihmisten hommista, siinä tulee sitten kaikenlaisia kakkoja ja ruusuja käsiin.

Nyt tämän esikoiskirjani tiimoilta olen auliisti tarjoutunut esiintymään ja esille - ja kustantajani on tarjonnut minua tähän rooliin.  Tässä ollaan siinä asemassa, että puhelimeni vastaaja ei varsinaisesti täyty haastattelupyynnöistä. Eli pitää tarjota, jos siis haluaa. Olen halunnut. Näin se menee.

Olen käsittääkseni sen verran jyvällä median tavoista toimia, että pitää myös yrittää ottaa vastaan se, että aina kaikki eivät ole kiinnostuneita minusta tai kirjastani. Mikä on tietysti minun itsekeskeisyydelläni varustetulle ihmiselle outoa. Missä on Hesari, missä on Aamulehti, missä Suomen Kuvalehti, missä CNN ja The Times ja laajat, syleilevät henkilökuvat ja syväanalyysit. Näin toimii mukavasti harhainen mielikuvitus ; )

No, tänään sunnuntaina esiinnyn Arto Nybergissä. Siis siinä tv-ohjelmassa. En niinku Arto Nybergin sisällä. Ohjelma nauhoitettiin viikko sitten lauantaina. Yleensä se tehdään suorana. Nyt ei. Mikä oli harmi, kun suorissa lähetyksissä on aina ihan oma energiansa.

Arto kiteytti asemani haastateltavana ennen nauhoitusta hyvin, kun hän totesi, että minua ei tunne kukaan. Vaikka tarkoitti tietysti, että ei tiedä kukaan.

Siis kai nyt lähimmät jotenkin tuntevat. Mutta en ole sijoittunut Eeva-lehden "Suomen seksikkäin mies" äänestyksissä kovin korkealle, koska en ole ollut niissä mukana. Ja kukaan ei osaa edes ehdottaa. Tosin voi olla, että ei ole edes syytä ehdottaa. Tai jos olisin mukana, sijoittuisin jonnekin sijalle 1 524 342.

Nyt on kuitenkin niin että Nybergin ohjelmassa tulee esiin menneisyyteni. Tämä tarkoittaa siis mediaslangilla sitä, että menneisyydessä on jotain hämärää ja peiteltävää, muuten puhuttaisiin historiasta. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että joskus 90-luvun puolivälin jälkeen sairastuin vähitellen alkoholismi -nimiseen sairauteen. Ja kuten kaikki hyvin tietävät, alkoholismi aiheuttaa kaikenlaista kakkaa alkoholistin läheisille, työkavereille, muille ja alkoholistille itselleen.

Minulle kävi kuitenkin sattumalta niin, että pääsin kesällä 2004 erään vertaistukiryhmän kautta raittiuden polulle. Eli sain ns. toisen mahdollisuuden.

Onko sitten järkeä tunkea itseään esiin mediaan markkinoidakseen jotain kirjaa ja itseään, kun vaakakupissa on tällainen 'paljastuminen'? No on ja ei ole. Mediassa myydään aina jotain. Siis toimittajat myyvät ja haastateltavat myyvät. Näin se toimii. Se ei ole hyvä eikä paha, se vain on. (Kun vielä muistaisi tämän.)

Tällaisen 'paljastumisen' seurauksia kannattaa arvioida myöhemmin, esimerkiksi viikon, vuoden, 10 vuoden tai 100 vuoden akselilla. Ja paljastuminenhan tämä on vain niille, jotka eivät minua tiedä. Ne jotka tuntevat, ovat tienneet tämän ja pitkään.

Joka tapauksessa luulen, että tämän illan Arto Nyberg on ihan viihdyttävää katseltavaa. Sirkka Mertala oli hauska, terävä ja hyvin särmä haastateltava ja piti selvät rajat yksityiselämänsä avaamisessa. Ja Magdalena Kobierska, 9 laudaturin ylioppilas, oli harvinaisen tasapainoinen nuori nainen.

Että semmottia.

Tosi on

Olen jo kolme kertaa törmännyt ihmettelyyn Hietin taka- ja sisäkannen lukijakommenttien osalta. (Hiet = Hyvä idea ei toimi).

"Miten te ootte uskaltaneet laittaa sinne ihan oikeiden ihmisten nimillä keksittyjä juttuja."

Ihan tiedoksi nyt tässä. Takakannen kommentit ovat ihan aitoja. Kommentoijat saivat käsikirjoituksen viimeisen version luettavaksi ja hyvin ystävällisesti suostuivat antamaan kommentit julkaistavaksi.

Tietysti tässä on yksi poikkeus. Jörn Donner ei ehtinyt lukea käsikirjoitusta, ja olin deadlinea edeltävänä iltana hänen ja Harri Pöyhösen kanssa syömässä silakoita Kolmessa Kruunussa. Jörn lupasi kuitenkin kommentin, ja siitä tulikin illalliskeskusteluun kiva juonne, kun yhdessä keksimme (epä)sopivaa. Muut kommentoijat toimivat sitten ihan omavaraisesti ja itsenäisesti.

No se syy takakansikommenttien aitouden epäilylle voi olla tämä. Suomessa ei harrasteta juuri lainkaan näitä lukijakommenttaja. Englanninkielisessä maailmassa ne ovat vallitseva tapa.

Tapasin tänään muuten sattumalta Sirkka Mertalan, joka kertoi ostaneensa Hietin. Ihan mahtavaa, taas yksi lukija lisää : ) Ja eilen Kuopion kirkkoherra Jaana Marjanen kertoi tuolla Facebookissa, että oli ostanut 4 kappaletta Hietiä. Ilmeisesti hän lukee kirjoja jollain mystisellä tuplastereotekniikalla ; )

Ideoita mediassa

Lupasin aiemmin laittaa tietoa tulevista mediaesiintymisistä. Tässäpä niitä.

Maanantaina 18.5. klo 07.39 MTV3:n Huomenta Suomessa. Ja myöhemmin samana aamuna Radio Novassa.

Anna-lehden haastattelu ilmestyy torstaina 21.5.

Sunnuntaina 31.5. Arto Nybergin vieraana, TV1.

Lisääkin on tulossa. Niistä tarkemmin tuonnempana.

Alun alku

No niin. Kirja ilmestyy kolmessa osassa. Ensin se alkaa ilmestyä, kun sitä suunnittelee, kirjoittaa, kirjoittaa uudelleen 14 kertaa, sitä visualisoidaan, muovataan, hiotaan, taitetaan, viilataan ja painetaan.

Seuraavaksi kirja ilmestyy, kun se ilmestyy kirjakauppoihin. Tässä yhteydessä nykyään harvemmin järjestetään julkistamistilaisuus ja Hyvä idea ei toimi kohdalla näin toimittiin.



"Innostunutta jutustelua."



"Ne tuijottaa mua."



"Taistelu t-paidoista. Suurta suosiota niittivät 'Paska on paskaa Pariisissakin' ja 'Olemme aivan lopussa' paidat. Sarvikuono -paitahan onkin jo klassikko, collectors item."



"Taas ne tuijottaa."


"Vielä innostuneempaa jutustelua."

Kuvat Ea Söderberg


Julkkareiden jälkeen kirja ilmestyy taas. Nyt se ilmestyy lukijoille ja lukijat tekevät sille omia temppujaan, tulkintoja, selityksiä ja kommentteja. Tähän yhteyteen liittyy usein erilaisia media-aktiviteetteja. Kirjoittajaa tungetaan ja kysellään haastatteluihin. Tämän kirjan osalta ensimmäinen aktivoituminen tapahtui eilen torstaina, kun olin vieraana Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa (Yle Radio 1). Ohjelman voi kuunnella Ylen nettisivuilta löytyvän linkin takaa.

Enbusken ohjelmassa oli vieraana myös Pirjo Ståhle ja Pekka Mattila. Lähetys oli oikein hauska, ja osasta hauskuutta vastasin ihan itse - mua vietiin välillä aika reippaasti.

Tätä lajia on tulossa myös lisää. Laitan tietoa kohtapuoliin seuraavista mediaesiintymisistä.

Tänään 5.5.2009

No niin. Mahtavaa. Tänään 5.5. on esikoiskirjani julkkarit iltapäivällä. Tupa on täysi ja on viitteitä siitä, että tulee hauskan häiriintynyt yleisö paikalle. Siis varsin sekalainen seurakunta.

Ohjelmassa on laulua ja puhetta. Tarkempi raportti täällä sivustolla myöhemmin. Hyvä uutinen on se, että mä en laula, vaan Johanna Kurkela vetäisee pari koskettavaa cover-biisiä. Joista varsinkin toinen koskettaa syvältä.

Puheeni (jota olen valmistellut juhannuksesta 1981) sai yllättävän käänteen pari viikkoa sitten Rukalla hiihtoreissulla. Olen siitä poikkeuksellinen alamäkilaskija, että sain jalkani kolmesta kohtaa säpäleiksi ylämäessä. Ja kuten hyvin muistetaan aiemmin tältä keväältä, jos saa Rukan hiihtomatkalla idean, se kannattaa jakaa heti muillekin (tai sitten ei).

No eniveis. Lopullisen suunnan julkkaripuheeni sai Suomi-Kanada -pelin rankkarikisasta. Puheen rytmi tulee seuraamaan Jarkko Ruudun rankkarirytmiikkaa. Ensin polkaistaan mopo hitaasti käyntiin. Sitten otetaan pari varovaista potkua ja varmistetaan, että kiekko on todella mukana. Lähestytään herkästi maalia ja nostetaan lätty eleettömästi rystyltä kattoon.

Mediapaine kirjaani kohtaan on ollut valtava (lue: yritän puhua sen valtavaksi ; ). Tulikaste tulee torstaina (sähköisen median puolella) kun menen antamaan pari viiltävää välilausuntoa Tuomas Enbusken ohjelmaan. Yle Radio Ykkönen, kello 9-10. Ja suora lähetys! Mikä on aina kivaa kun tietää, että voi sanoa mitä tahansa ja se menee sellaisenaan eetteriin.

Kirja kaupassa

Olin 13-vuotias, kun juhannuksena 1981 päähäni äljähti, että minusta tulee kirjailija isona. Aiemmat toiveammatit olivat hammaslääkäri tai lentokapteeni. 13-vuotiaana sitä alkaa tulla mieleen yhtä ja toista. Varsinkin sitä yhtä.

Kirjat olivat ja ovat mulle tärkeitä, jopa rakkaita. Olen lukenut aina paljon. Poislukien yksi kummallinen ajanjakso 90-luvun lopulla, kun meni pari vuotta niin että en lukenut oikeastaan mitään. Ei kiinnostanut.

Haave kirjailijuudesta häipyi pitkäksi aikaa taka-alalle. Aina välillä yritin jotain ja luovutin. Kunnes noin vuosi sitten aloin katsella vanhoja muistiinpanojani vuoden 2006 alusta lähtien. Mulle oli kertynyt sellaisia pieniä muistikirjoja, joihin olin kerännyt epämääräisiä fragmentteja ja ideanpoikasia. Seassa oli jopa jokunen ajatus.

Aikaa oli. Olen hyvin onnekas ja saan työni vuoksi matkustaa paljon. Parin vuoden sisällä ravasin moneen kertaan New Yorkissa ja Torontossa. Kongossa, Ruandassa, Meksikossa, Hong Kongissa, Singaporessa, Ugandassa, Sudanissa, Dubaissa. Näillä matkoilla oli aikaa kirjoitella. Pitkät yölennot ovat parhaita. Tunne ajan ja paikan kontrollin menettämisestä laukaisevat minussa rauhan ja tyyneyden tunteen. Nykyään. Ennen laukesi jokin ihan muu tila, mutta se ei kuulu tähän.

Hyvä idea ei toimi on koottu enimmäkseen muualla kuin Helsingissä. Hotelleissa, lentokoneissa- ja kentillä. Ihmisiä on virrannut silmien edessä. JFK, LHR, YYZ, HKG. Ja aina takaisin kotiin. HEL.

Olen itsekseni siunannut sitä, että en onnistunut kirjoittamaan mitään alle 40-vuotiaana. Luvalla sanoen, epäilen että 23-vuotiaan innokkaan nuoren miehen kuvaus tamperelaisesta opiskelijaelämästä ei välttämättä olisi tuonut mitään lisää mihinkään. Eiköhän se nyt ole nähty, kun runotyttö oksentaa räsymatolle opiskelijabileissä, ja pojat kinaavat postmodernismista tai dekonstruktiosta. Ja sitten joku panee jotain merkityksellisesti. Suomalaisessa fiktiossa on usein se vika, että se on niin suomalaista. Poislukien tietysti jotkut Sofi Oksanen ja Juha Itkonen, jotka ovat ihan oikeita ammattilaisia.

Mutta mutta. Hyvä idea ei toimi on kaupoissa. Kirja karkasi sarvikuonona aitauksesta ja törmäsin siihen sattumalta eilen Helsingin keskustan Akateemisessa. En uskaltanut koskea pinoon. Otin varovaisesti E71:llä kuvan. On se niin herkkä hetki.